Blogi: Piketty kannustaa verottamaan rikkaita: Heikki Taimio VVT:n blogissa23.12.2014 Pariisin kauppakorkeakoulun professori Thomas Pikettyn teos ”Capital in the Twenty-First Century” (”Pääoma 21. vuosisadalla”) ilmestyi ranskaksi reilu vuosi sitten ja englanniksi viime maaliskuussa. Tämä liki 700-sivuinen magnum opus on epäilemättä merkittävin talouskirja vuosikymmeniin, sillä se kääntää taloustieteen ja –politiikan huomiota isosti suuntaan, joka on ollut pitkään kadoksissa: varallisuuden ja tulojen jakaantumiseen sekä rikkaiden vallan kasvuun. Tuskin mistään muusta talouskirjasta on viime aikoina laadittu niin paljon katsauksia ja arvioita. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Ilpo Suoniemi laati viime keväänä yhden ensimmäisistä suomenkielisistä arvioista. Syksyllä julkaistiin suomeksi ruotsalaisen taloustieteilijän Jesper Roineen laajempi yhteenveto ”Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla. Kooste ja pohjoismainen näkökulma”, jota Suoniemi myös hyödynsi alustuksessaan VVT:n Piketty-seminaarissa 10.12. Suoniemen alustus on saatavana VVT:n kotisivulla, samoin kuin Tampereen yliopiston professori Matti Tuomalan seminaariesitys ”Onko Pikettyn kuvaama kehitys nähtävissä Suomessa?” ”Pääoma”-sana Pikettyn kirjan otsikossa on varmaan ollut aivan tietoinen markkinointikikka; näin on syntynyt mielikuva yhteydestä Karl Marxin ”Pääomaan”, ja jotkut ovatkin alkaneet kutsua Pikettyä” moderniksi Marxiksi”. Samalla kuitenkin on syntynyt yksi suurimmista kirjaan liittyvistä väärinkäsityksistä. Etenkin ne taloustieteilijät, jotka eivät ole vaivautuneet lukemaan paksua kirjaa – ja siihen on todella uhrattava aikaa ja vaivaa – ovat tulkinneet Pikettyn pääoman liian kapeasti pelkkinä tuotantovälineinä. ”Varallisuus” tai ”omaisuus” olisivat termeinä johtaneet paremmin oikeaan. Pikettyn ”pääoma” siis sisältää paljon muutakin omaisuutta kuin tavanomaisen pääoman eli tuotetut tuotantovälineet, ennen kaikkea maa- ja asunto-omaisuuden. Tästä perustavanlaatuisesta väärinkäsityksestä on seurannut eräitä muita, niin ikään kohtalokkaita väärinkäsityksiä. Taloustieteessä on esimerkiksi yleinen käsitys, että pääoman kasaantuminen johtaa sen tuottoasteen – ts. voittoasteen, joka on voitto/pääomakanta – alenemiseen. Syynä on tuottoisien investointikohteiden väheneminen, jota tosin uudet innovaatiot voivat jarruttaa tai jopa kääntää nousuun joksikin aikaa. Väärinkäsittäjillä on näin ollen suuria vaikeuksia ymmärtää eräitä Pikettyn keskeisiä väittämiä, kuten ennen muuta sitä, että varallisuuden tuottoaste pysyy pitkiä aikoja koreampana kuin bruttokansantuotteen tai kansantulon kasvuvauhti. Näin tulemmekin ehkä kaikkein yksinkertaisimpaan tapaan ymmärtää Pikettyn ydinsanoma. Kansantulo muodostuu työ- ja pääomatuloista tai toisin sanoen palkkatuloista (ansiotuloista) ja omaisuustuloista. Pikettyn merkinnöin kansantulon vuotuinen kasvuvauhti on g (prosenttia) ja pääoman (omaisuuden, varallisuuden) verojen jälkeinen tuottoaste r (= omaisuustulot/omaisuus). Pikettyn keskeinen epäyhtälö on, että varallisuuden tuottoaste on suurempi kuin kansantulon kasvuvauhti, r > g. Varallisuuden tuottoaste verojen jälkeen vastaa pitkälti varallisuuden kasvuvauhtia, vaikka osa omaisuustuloista kulutetaankin. Näin ollen varallisuus kasvaa nopeammin kuin kansantulo eli varallisuuden suhde kansantuloon nousee. Tällöin entistä suurempi osa kansantulosta menee omaisuustuloihin. Rikkaat rikastuvat. Seurauksena on tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu. VVT:n seminaarissa professori Tuomala esitti uusia tuloksia Suomessa tapahtuneista muutoksista, joiden selvittämistä on tosin vaikeuttanut oleellisesti varallisuustilastoinnin heikkeneminen vuoden 2006 alusta tapahtuneen varallisuusveron lakkauttamisen myötä. Näyttää siltä, että Suomessakin varallisuuden suhde kansantuloon on ollut kasvussa samoin kuin kaikkein rikkaimpien osuus tuloista. Paljon keskustelua on herättänyt Pikettyn tulevaisuudenkuva – skenaario, jossa rikkaiden rikastuminen jatkuu ja tuloerot kärjistyvät saavuttaen samat mittasuhteet kuin runsaat 100 vuotta sitten. Laajat tilastolliset tutkimukset useista eri maista ovat näyttäneet, että suurimman osan aikaa todellakin r > g. 1900-luvulla maailmansotien aiheuttamat tuhot rikkaiden omaisuuksille sekä hyvinvointivaltion nousu ja verotuksen kiristyminen käänsivät tuon epäyhtälön väliaikaisesti toisin päin. Viime vuosikymmeninä se on kuitenkin taas alkanut päteä, ja yhä suuremmassa määrin. Erityisesti kaikkien rikkain yksi prosentti tai promille on monissa maissa onnistunut kasvattamaan tulojaan ja osuuttaan kansantulokakusta. Tulevaisuuden suuri kysymys on, jatkuuko tämä eriarvoistava kehitys. Rikkaat voivat varjella omia etujaan hyvin pitkälle sillä, että heidän edustajansa kontrolloivat mediaa, viihdeteollisuutta ja politiikkaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikki kongressin jäsenet kuuluvat rikkaimpaan yhteen prosenttiin, ja rikkaiden lobbaustoiminta on Washingtonissa erittäin voimakasta. Puhutaankin plutokratiasta, rikkaiden (yli)vallasta. Työvoiman (palkansaajien) neuvotteluvoima on heikentynyt mm. globalisaation seurauksena, joten tulojen ja varallisuuden jako on päässyt senkin takia kääntymään rikkaiden eduksi. Kaikissa maissa ”kehitys” ei ole mennyt aivan näin pitkälle, mutta samoja merkkejä on näkyvissä muuallakin. Toisaalta Piketty viittaa talouskasvun hidastumiseen (g:n alenemiseen) tulevaisuudessa mm. väestönkasvun ja tuottavuuden kasvun hidastuessa. Tämäkin on omiaan vahvistamaan Pikettyn epäyhtälöä. Mikä sitten voisi kääntää kehityksen suunnan? Maailmansotien kaltaista varallisuuden tuhoa – tai vastaavaa ilmastokatastrofia tai ulkoavaruudesta Maahan iskevää suurta kappaletta – ei kukaan toivo. Väestönkasvua halutaan varmasti rajoittaa jatkossakin. Uudet tekniset innovaatiot ovat aiemminkin yllättäneet vaikutuksillaan kansantulon kasvuun, mutta kenelle tuotot niistä sitten menevät? Pikettyn katse kääntyikin varallisuuden verotukseen, ennen kaikkea perintöveroon, jolla voitaisiin rajoittaa varallisuuden kasaantumista. Perintöjen ja myös suurten tulojen verotus olikin 1900-luvulla jonkin aikaa huomattavasti kireämpää kuin nykyään. Globalisaation johdosta tällaisten omaisuuksien ja tulojen verotuksen kiristäminen näyttää hankalalta, koska verotettavat voivat paeta muihin maihin ja veroparatiiseihin. Piketty kannustaa kuitenkin etenemään tähän suuntaan. Ensimmäiset askeleet veroparatiisien kuriin saattamiseksi on jo otettu. Mitähän seuraavaksi? Heikki Taimio, erikoistutkija Tästä linkistä VVT:n Piketty-seminaarin 10.12.2014 sivulle, jossa tilaisuuden tallenne katsottavissa ja puhujien esitykset. |
